Tukki törmää loheen. 1800-luvun lopulle asti Kemijoen suun elämänmuoto kietoutui lohen ympärille, vaikka ihmiset söivät muutakin kalaa ja tekivät muitakin töitä elääkseen. Lohi määritteli koko elämän, juhlat ja arjen, kertomaperinteen ja vuotuiskierron. Lohesta puhuttiin alvariinsa, lohen nousua ja pyyntiä odotettiin, lohi oli kokonainen maailmankäsitys, jonka läpi arvioitiin muita ihmisiä. Tutkija Reija Satokangas puhuu jokihengestä, joka vastaa talonpojan maahenkeä. Sitten tukki ui yläjuoksulta ja törmäsi lohitalonpojan karsinapatoon ja pieneläjän pyydykseen. Se oli katastrofi omanarvontuntoiselle lohitalonpojalle. Lohen pyynti häiriintyi ja perinteinen elämä tuntui uhatulta. Valtio asettui sahateollisuuden puolelle ja painosti kehittämään maataloutta. Ajanjakso 1860-luvulta talvisotaan merkitsi Ala-Kemijoen lantalaiselle lohikulttuurille täydellistä mullistusta. Tutkija Reija Satokangasta haastattelle Tapani Niemi. (Kuva: Ritva Jaatinen)
Kuuntele radiojuttu YLE Areenasta:
YLE Lappi: Unelma lohen paluusta osa 4