Tällä sivulla voit seurata hankeen etenemistä, yhdistyksen toimintaa sekä lukea muita Savukosken kalastuksen ja matkailun kuulumisia. Uutiset julkaistaan täällä tiivistetyssä muodossa. Laajemman näkökulman saat tutustumalla Medialle-sivun artikkeleihin.
Kemijoen lohen muotokuva. Kemijoen lohi tapettiin sukupuuttoon, geenin geeniä ei otettu talteen, ei säilytetty emokalastoa eikä Ruotsin tapaan pidetty kantaa elävänä kalanviljelylaitoksissa. Kaikk´ on kuolheet, kuten Paulaharjun Sompio-teoksessa Polvari-Jaako sanoi entisajan viisaista. Muista lohijoista tiedetään, että yhden joen lohessa saattaa olla pari- kolmekymmentä eri kantaa. Kemijoen lohestakin oli ehkä kymmeniä eri kantoja ja jokeen nousi eri-ikäisiä ja eripainoisia kaloja. Pienimmät olivat yksivuotisia kosseja, mikä ilmeisesti tulee ruotsinsanasta gosse, poikonen. Suurimmat Kemijoen lohet viettivät useita vuosia syönnösreissulla ja palasviat 10–20-kiloisina. Suurimmat saavuttivat yli 30 kilon painon. Tapani Niemi jututtaa tutkimusprofessori Jaakko Erkinaroa, tunnettua lohiprofessoria.
Lohi teutaroi Oulun erämessuilla. Palaamme vielä tuokioksi Oulun erämessuille, jotka päättyivät sunnuntaina. Siellä lukuisat lappilaiset yrittäjät ja 50.000 erävierasta tutustuivat kaikkeen mahdolliseen, mitä erämaailma tarjoaa nykypäivän asiakkaille. Joukossa pyöri myös joukko itälappilaisia, jotka unelmoivat päättävästi Sen Suuren Lohen Paluusta. Erämessujen 50.000 kävijää nostattivat lohiunelmaa hallin kattoon ja saivat verkkaisemmankin vieraan eräveret liikkeelle. Kari Kivelä, Pentti Jokiperä ja Kari Kilpimaa uurastivat neljä päivää melkein samoilla silmillä ja ovat tavattoman tyytyväisiä palautteeseen. Lohi palaa tänä kesänä Kemijokeen, he vakuuttavat. Toimittajana on Tapani Niemi.
Romahtivatko lohisaaliit todella? Historiantutkijat väittävät, että lohen pyynti ryöstäytyi käsistä 1800-luvun puolivälissä ja kanta romahti kuudenteen osaan parhaista vuosista. Keminmaalainen Eero Yliniemi tuntee erittäin hyvin Kemijokisuun kirjalliset asiakirjat ja suullisen perinteen, kansantarinat. Yliniemi epäilee tutkijoiden lausuntoja. Lohen kannan romahdus menee luonnollisen kannanvaihtelun piikkiin. Perinteentaitaja Eero Yliniemi muistaa, että Kemijoki-suun lohitalonpojat olivat lohen tuhon jälkeen kuin lapsensa menettäneitä. Elämä oli pyörinyt kalan vuotuiskierron ympärillä satoja vuosia ja nyt ei tiennyt enää mitä tehdä. Tapani Niemi haastattelee.
Savukosken kunnanjohtaja Antti Mulari kertoo Pohjois-Suomen Erämessuilla Oulussa kunnan kalastushankkeista ja erämatkailumahdollisuuksista.
tuottaja: Esa Alhola, Tuotantotehdas Oy
Isohaara padottiin, lohi kuoli. Vuosi 1948 oli paras lohivuosi Kemijoki-suulla pitkiin aikoihin. Viimeistä kertaa, sillä Isohaaran pato ja voimalaitos sulkivat joen pysyvästi. Kemijoen lohi tapettiin sukupuuttoon tarkoituksella. Jälkikäteen tuimailmeisimmät ovat miettineet, kuinka sodankäyneet lohitalopojat ja kalamiehet sallivat sen? Mikseivät he räjäyttäneet patoa? Yhteiskunta oli silloin erilainen kuin nykyään. Suomi oli elänyt totalitaarisessa sotataloudessa ja herran sana oli laki, jota poliisivoimat ja yleinen mielipide tukivat. Sitä paitsi kaikki eivät olleet lohenpyytäjiä Kemijoen suulla vaan lohi heijasti vakavia luokkaristiriitoja. Eero Yliniemi asuu Keminmaan Törmässä ja hän on palkittu kotiseutumies, murteen ja paikallisen perinteen taitaja. Eero ei nähnyt Isohaaran rakentamista mutta tuntee tarkasti sen jälkivaikutuksen. Tapani Niemi haastattelee.
Tukki törmää loheen. 1800-luvun lopulle asti Kemijoen suun elämänmuoto kietoutui lohen ympärille, vaikka ihmiset söivät muutakin kalaa ja tekivät muitakin töitä elääkseen. Lohi määritteli koko elämän, juhlat ja arjen, kertomaperinteen ja vuotuiskierron. Lohesta puhuttiin alvariinsa, lohen nousua ja pyyntiä odotettiin, lohi oli kokonainen maailmankäsitys, jonka läpi arvioitiin muita ihmisiä. Tutkija Reija Satokangas puhuu jokihengestä, joka vastaa talonpojan maahenkeä. Sitten tukki ui yläjuoksulta ja törmäsi lohitalonpojan karsinapatoon ja pieneläjän pyydykseen. Se oli katastrofi omanarvontuntoiselle lohitalonpojalle. Lohen pyynti häiriintyi ja perinteinen elämä tuntui uhatulta. Valtio asettui sahateollisuuden puolelle ja painosti kehittämään maataloutta. Ajanjakso 1860-luvulta talvisotaan merkitsi Ala-Kemijoen lantalaiselle lohikulttuurille täydellistä mullistusta. Tutkija Reija Satokangasta haastattelle Tapani Niemi. (Kuva: Ritva Jaatinen)
Lohesta on riidelty ikiajat. Turun ja Upsalan piispat tappelivat 1400-luvulla Kemi- ja Torniojokien lohenpyynnistä. Pirkkalaiset erätalonpojat yrittivät saada pysyvää jalansijaa Kemijoki-varressa mutta eivät onnistuneet. Koko elinkeinorakenne nykyisen Etelä-lapin alueella heijasteli vuosisataisia lohiriitoja ja kalakaunoja. Ilmeisesti hyvästä kannatti tapella. Lapin historian tutkijaa, dosentti Matti Enbuskea (kuvassa) haastattelee Tapani Niemi.
